Kauniainen on tunnettu pieneksi, rikkaaksi kaupungiksi – mutta mistä sen verotulot oikein kumpuavat, ja miten väestörakenne sekä kaavoitus siihen vaikuttavat? Tässä rennossa blogihenkisessä analyysissa perehdyn Kauniaisten väestön tulotasoon, ikärakenteeseen ja asumismuotoihin ja pohdin, kuinka ne näkyvät kaupungin kukkarossa. Otan myös henkilökohtaisen näkökulman siihen, millaisella kaavoituksella ja väestörakenteella kaupunki pärjää parhaiten taloudellisesti. Lähdetäänpä liikkeelle faktoista ja puretaan myyttejä – pilke silmäkulmassa, mutta numerot tosissaan.
Tuloluokat ja väestörakenne – miten ne näkyvät verotuloissa?
Kauniainen kerää asukastaan kohden enemmän verotuloja kuin mikään muu kunta Suomessa. Syynä on yksinkertainen: kauniaislaisilla on keskimäärin selvästi muita suomalaisia korkeammat tulot. Vuonna 2021 Kauniaisten asuntokuntien (kotitalouksien) ansiotulot olivat yhteensä noin 370 miljoonaa euroa. Kun kaupungin silloinen tuloveroprosentti oli 17 % – maan alhaisin tuolloin – tästä kertyi Kauniaisten kassaan noin 62–63 miljoonaa euroa kunnallisveroa palveluiden rahoittamiseen. Yksi prosenttiyksikkö kunnallisveroa tuotti Kauniaisille siis noin 5 miljoonaa euroa tuloja. Ei ihme, että verotulot henkeä kohden olivat huippuluokkaa, kun kauniaislaisen asuntokunnan bruttotulot olivat keskimäärin yli kaksinkertaiset verrattuna koko maahan (esim. vuonna 2017 n. 134 000 € vs. Suomen ~53 000 €).
Kauniaisten tulorakenne painottuu hyviin ansiotuloihin: palkkatulot asuntokuntaa kohti ovat suuret (vuonna 2023 keskimäärin ~79 000 €) ja myös pääomatuloja (korko- ja osinkotuloja) kertyy paljon. Tärkeää on huomata, että kunnallisvero kohdistuu vain ansiotuloihin (palkkoihin, eläkkeisiin ym.) – pääomatuloista maksetaan verot valtiolle. Tämä on Kauniaisten kannalta kaksiteräinen miekka. Kaupungissa asuu monia varakkaita henkilöitä, joilla on pääomatuloja (keskimääräinen osinkotulo per asuntokunta oli yli 20 000 € vuonna 2023 käyttäjän aineiston mukaan). Nämä tulot eivät kuitenkaan kerrytä euroakaan kunnallisveroa, joten ne eivät suoraan lihota kaupungin kassaa. Toisaalta korkeat palkkatulot tuovat vastaavasti enemmän veroeuroja. Mitä enemmän Kauniaisissa asuu hyvätuloisia palkansaajia, sitä suuremmat ovat kunnallisverotulot.
Väestörakenteella on siis valtava merkitys veropohjaan. Kauniaisissa työikäisten (15–64 v) osuus on 58 % ja yli 65-vuotiaiden osuus peräti 27,5 %. Tämä tarkoittaa, että eläkkeellä on yli neljännes kauniaislaisista. Eläkeläisten tulot koostuvat pääosin eläkkeistä, jotka ovat yleensä pienempiä kuin työikäisten palkat. Lisäksi ikääntyneiden varallisuus voi olla kiinni asunnoissa ja sijoituksissa – joista saadut tuotot (esim. osingot) eivät kartuta kunnallisveroa. Kun väestö ikääntyy, kunnan veropohja voi kaventua, ellei tilalle saada uusia työssä käyviä asukkaita. Esimerkiksi jos hyvätuloinen työssäkäyvä asukas jää eläkkeelle, hänen kunnallisveronsa todennäköisesti laskee, vaikka hän edelleen asuisi Kauniaisissa. Tästä syystä moni kunta – myös Kauniainen – seuraa huoltosuhdetta (kuinka monta lasta ja eläkeläistä on sataa työikäistä kohti) tarkasti. Kauniaisissa väestöllinen huoltosuhde oli 66,7 % vuoden 2021 lopussa , mikä on selvästi Uudenmaan keskiarvoa heikompi eli riippuvaisia on paljon suhteessa tekijöihin.
On kuitenkin muistettava, että Kauniaisissa eläkeläiset eivät välttämättä ole köyhiä – päinvastoin, monilla saattaa olla huomattavia eläkkeitä ja säästöjä. He maksavat kunnallisveroa eläkkeistään (kuten muutkin ansiotuloista) ja kiinteistöveroa taloistaan, mutta jos tulotaso jää selvästi alle työikäisten ansioiden, kertyy verojakin vähemmän. Väestörakenteen kannalta kaupungin talous hyötyy, jos väestö uusiutuu työikäisillä: esimerkiksi jos suuret ikäluokat luovuttavat tilaa nuoremmille perheille, verotulot voivat pysyä korkeampina. Ainakin itselleni on tullut vaikutelma, että Kauniainen onkin viime vuosina saanut jonkin verran nuoria, varakkaita lapsiperheitä täydennykseksi – tämän näkee vaikkapa siitä, että alle 15-vuotiaidenkin osuus on 14–15 % , eli kouluikäisiä riittää.
Yhteenvetona: Mitä korkeammat tuloluokat Kauniaisissa asuvat, sitä enemmän kunta saa verotuloja. Kaupungin talous on pitkään lepäillyt sen harteilla, että asukkaat ovat keskimäärin hyvätuloisia. Työikäiset tuovat leijonanosan kunnallisveroista, kun taas eläkeläisten kasvava osuus hieman jarruttaa verokertymää, koska heidän ansiotulonsa ovat matalampia. Kauniainen on selvästi onnistunut pitämään tulotasonsa korkeana, mutta miten käy tulevaisuudessa riippuu siitä, millaisia uusia asukkaita kaupunkiin muuttaa – ja tämä taas liittyy kaavoitukseen, mistä lisää tuonnempana.
Kasvavatko tulot, jos asukasluku kasvaa?
Kauniaisten väkiluku on kasvanut melko verkkaisesti, mutta tasaisesti 2000-luvulla: 1990-luvun noin 8 300 asukkaasta on tultu vuoden 2023 noin 10 300 asukkaaseen. Kysymys kuuluu, miten tämä asukasmäärän muutos näkyy taloudessa? On helppoa ajatella, että enemmän asukkaita = enemmän verotuloja. Totuus on kuitenkin vähän monimutkaisempi, varsinkin kun otetaan huomioon kunnan menot ja viimeaikaiset verouudistukset.
Ensinnäkin, Kauniaisten menot per asukas ovat olleet varsin korkeat. Vuonna 2021 kaupungin toimintamenot (eli käyttötalousmenot) olivat noin 80 miljoonaa euroa. Tästä summasta käytettiin sivistystoimeen (lähinnä koulut, päivähoito, ym.) noin 33 miljoonaa ja sosiaali- ja terveyspalveluihin noin 32 miljoonaa. Kun asukkaita oli tuolloin noin 10 000, menoja tuli keskimäärin noin 8 000 € per asukas. Voisi siis ajatella, että jokaisen uuden asukkaan mukana kunnan menoihin tulisi keskimäärin tällainen summa lisää. Toki marginaalimenot riippuvat siitä, onko tulija lapsi (joka tarvitsee koulupaikan) vai työikäinen ilman lapsia (joka ei juurikaan lisää menoja). Mutta suuntaa-antavasti: palveluiden järjestäminen Kauniaisissa on laadukasta ja siksi hinnakasta per asukas.
Toiseksi, verotulojen kehitys suhteessa väestönkasvuun ei ole suoraviivainen. Kauniaisten verotulot ovat kasvaneet pitkälti tulojen nousun ansiosta, ei niinkään väestöryntäyksen vuoksi. Esimerkiksi 2010-luvulla kaupungin väkiluku nousi vain sadoilla, mutta samalla keskimääräiset tulot nousivat ja verokertymä kasvoi. Kunnanjohtajat ja päättäjät ovat silti korostaneet, että tasainen väestön kasvu on tärkeää talouden vakaudelle. Kauniaisten kokoomuslaisten sivuilla todetaan suoraan, että kaupungin talouden kannalta on tärkeää saada “vakaasti uusia asukkaita (n. +1 % vuodessa)”. Eli tavoiteltu kasvu on maltillista, mutta jatkuvaa – joka vuosi jokunen kymmenen uutta veronmaksajaa lisää. Tämä auttaa mm. kattamaan kustannustason nousua ja paikkaamaan, jos vanhusväestön osuus kasvaa.
Mutta kolmanneksi tulee kuvaan dramaattinen muutos: kuntaveromuutokset vuodesta 2023 alkaen. Suomen historiallinen sote-uudistus astui voimaan 2023 alussa, mikä puolitti kuntien menot ja tulot kertaheitolla. Käytännössä sosiaali- ja terveysmenot siirtyivät pois kunnilta hyvinvointialueille, ja vastaavasti kuntien tuloveroprosentit laskivat reilusti. Kauniaiselle tämä muutos oli erityisen raju: aiemmin 17 %:n kunnallisvero tiputettiin niinkin alas kuin 4,36 %vuonna 2023. Kyseessä oli maan matalin veroprosentti (jälleen kerran) ja tarkoitti, että Kauniaisten omat kunnallisverotulot putosivat noin neljäsosaan aiemmasta. Jos vuonna 2022 kunta keräsi kunnallisveroja keskimäärin ~17 700 € per asukas (17 % verolla hyvätuloisista asukkaista) , niin vuonna 2023 määrä romahti ehkä noin 4 300 euroon per asukas uuden 4,36 % veron takia. Toki samalla kunnan menopuolelta hävisi iso menoerä (ne sote-palvelut ja niiden ~32 miljoonan kustannukset). Silti Kauniainen joutui tässä myllerryksessä hieman epäsuotuisaan asemaan. Kaupungilla oli aiemmin maan korkeimmat verotulot per asukas mutta myös suhteessa melko pienet sote-menot – kun veropotti käytännössä jaettiin uudelleen valtion kanssa, Kauniainen menetti enemmän kuin sai. Käytännössä Kauniainen joutui sote-uudistuksen jälkeen riippuvaiseksi valtionosuuksista (valtion tulontasausjärjestelmästä) tavalla, johon se ei ollut tottunut. Kaupunki, joka ei ennen saanut juuri lainkaan valtionosuuksia (päinvastoin, maksoi niitä muille nettomaksajana ~14 M€) , huomasikin tarvitsevansa valtion apua jotta palvelut saadaan rahoitettua.
Mitä tämä tarkoittaa väestönkasvun kannalta? Nyt yksittäisen uuden asukkaan tuoma suoravero kaupungille on paljon pienempi kuin ennen. Kunnalle jää vain se ~4,7 % hänen ansiotuloistaan käyttöön, kun ennen jäi 17 %. Väestönkasvu toki tuo edelleen lisää verotuloja kokonaisuudessaan, mutta rahaa per asukas kunta saa vähemmän käyttöönsä kuin vanhassa mallissa. Tilannetta paikkaa osin se, että valtio jakaa hyvinvointialueiden kautta säästyneitä varoja kunnille valtionosuuksina. Näitä laskelmia on vaikea tavallisena tallaajana ymmärtää täysin, mutta sanotaan vaikka näin: pelkkä asukasluvun kasvu ei enää automaattisesti pelasta kuntataloutta, elleivät tulijat maksa roppakaupalla myös valtionveroja, joista osa palautuu Kauniaistenkin hyväksi tulontasauksessa. Kauniainen on valitettavasti saanut kokea, että sen talousnäkymät ovat heikentyneet – marraskuussa 2023 paikallislehdessä todettiinkin, että kaupungin rakenteellinen tulos uhkaa olla reilusti alijäämäinen ilman sopeutustoimia.
Omalta osaltani ajattelen, että Kauniaisen kannattaa yhä tavoitella hallittua väestönkasvua, vaikka yhden asukkaan “voittomarginaali” pienentyikin veromuutoksen takia. Jokainen työssäkäyvä uusi asukas tuo kuitenkin lisää kunnallisveroa, ostovoimaa paikallistalouteen ja elävyyttä kuntaan. Lisäksi väkiluvun kasvu voi tuoda mukanaan valtionosuuksia esimerkiksi koulujen rakentamiseen tai joukkoliikenteeseen. Tärkeää on kuitenkin huolehtia, että kasvun mukana tulevat menot (esim. uusia päiväkoteja, kouluja, teitä) eivät karkaa käsistä suhteessa tuloihin. Tästä päästäänkin seuraavaan aiheeseen: millaisilla asumismuodoilla ja kaavoitusratkaisuilla voidaan vaikuttaa siihen, että kunnan talous pysyy plussalla?
Yksiöitä vai omakotitaloja – asumismuodon merkitys veropohjalle
Kauniainen on perinteisesti omakotitalojen ja väljien tonttien kaupunki – eräänlainen puutarhakaupunki. Viime vuosikymmeninä on toki rakennettu myös kerrostaloasuntoja, mutta minkälaisia veronmaksajia erilaiset asumismuodot tuovat? Tämä kysymys nousee usein esiin kuntapolitiikassa: tuoko pieni yksiö kaupungille vähemmän tuloja kuin iso omakotitalo tontteineen?
Yleisesti ottaen, yksiössä asuva asukas tuo kunnalle vähemmän verotuloja kuin omakotitalossa asuva perhe, ja syy on looginen. Yksiöön muuttaa yleensä yksi henkilö – parhaassa tapauksessa työssäkäyvä sinkku, pahimmassa tapauksessa opiskelija tai pienituloinen. Yhdestä henkilöstä saadaan vain hänen palkan tai eläkkeen verran kunnallisveroa. Omakotitalossa taas tyypillisesti asuu perhe tai pariskunta. Kauniaisissa tämä usein tarkoittaa kahta hyväpalkkaista aikuista (ja mahdollisesti lapsia). Kahden työssäkäyvän parin kunnallisvero on kaksinkertainen yhden ihmisen veroon nähden, jos tulot ovat samaa luokkaa. Käytännössä hyvätuloisessa omakotitaloperheessä verokertymä saattaa olla moninkertainen verrattuna yksiössä asuvaan vaikkapa keskituloiseen sinkkuun. Ei ole sattumaa, että Kauniaisten keskimääräinen asuntokunnan tulotaso on korkea – siellä on paljon kahden huipputuloisen aikuisen talouksia, jotka nostavat keskiarvoa.
Toki kuviossa on myös menopuoli: asumismuoto vaikuttaa siihen, millaisia kustannuksia asukkaista koituu. Yksiössä asuvalla sinkulla harvoin on lapsia koulussa tai päivähoidossa, joten hänestä ei synny koulutusmenoja kunnalle. Omakotitalon perheessä on usein lapsia, jotka käyvät kaupungin koulua tai päiväkotia – ja kuten mainittua, Kauniainen käytti sivistystoimeen ~33 miljoonaa € vuodessa , eli yli 40 % kaikista menoista meni lasten ja nuorten palveluihin. Yksi koululainen maksaa kunnalle helposti 8 000–10 000 € vuodessa (peruskoulun ja lukion kustannukset per oppilas pyörivät näillä tienoilla Suomessa). Jos perheessä on vaikkapa kaksi koululaista, kaupungille koituu ~16 000 € kustannus. Tarvitaan melko korkeat tulot, jotta tämän perheen maksamat kunnallisverot (jopa Kauniaisten tasolla) kattavat lasten koulutuksen kulut. Ei siis ole itsestään selvää, että lapsiperhe on kunnalle taloudellinen voitto – se riippuu vanhempien tuloista. On sanottu, että keskituloisen perheen maksamat verot eivät aina kata kahden lapsen koulutusta ja palveluja, kun lasketaan kaikki kulut mukaan.
Kauniaisissa tilanne on ollut suotuisa siksi, että monilla perheillä tulot ovat erittäin korkeat, jolloin he maksavat veroina enemmän kuin he ja heidän lapsensa palveluina “kuluttavat”. Lisäksi Kauniainen on niin varakas kunta, että se on nettomaksaja valtionosuuksissa – eli se on käytännössä “sponsoroinut” köyhempien kuntien palveluja osalla verotuloistaan. Tämä kertoo, että kauniaislaiset perheet ovat olleet keskimäärin nettomaksajia koko julkishallinnolle. Sen sijaan, jos Kauniainen kaavoittaisi paljon sosiaalista vuokra-asumista pienituloisille tai vetäisi puoleensa vain opiskelijoita ja työmarkkinatuen saajia, talouden kuva olisi toinen: verotuloja tulisi vähän, mutta peruspalvelujen kustannukset (jotka tarjotaan kaikille) juoksisivat silti.
Omasta mielestäni fiksuinta Kauniaisten talouden kannalta on pitäytyä nykyisessä omakotitaloihin pohjautuvassa kaavoitusmallissa, joka suosii hyvätuloisia asukkaita ja tukee kaupungin nykyistä identiteettiä viihtyisänä ja arvokkaana puutarhakaupunkina. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että nykyisiä omakotitaloalueita kehitetään maltillisella täydennysrakentamisella, mutta niiden luonteesta ei tingitä. Keskustaan voidaan toki edelleen harkitusti lisätä laadukasta kerrostaloasumista esimerkiksi varakkaille senioreille tai nuorille ammattilaisille, jotka vapauttavat nykyisiä isoja taloja uusille perheille. Näin Kauniainen säilyttää arvokkaan ilmeensä ja taloudellisen vahvuutensa, kun tulotaso pysyy korkeana ja palvelut voidaan rahoittaa ilman ylimääräisiä menoja, joita suuri määrä pieniä asuntoja saattaisi tuoda mukanaan. Kauniainen pysyy taloudellisesti terveenä, kun se on vetovoimainen juuri hyvätuloisten silmissä.
Paljonko yhden asukkaan pitäisi tuoda euroja?
Laitetaan lopuksi numerot yhteen pienen ajatusleikin muodossa: Kuinka paljon yhden uuden asukkaan pitäisi keskimäärin tuottaa kunnalle verotuloja, jotta hänen muuttamisensa olisi taloudellisesti kannattavaa? Toisin sanoen, mikä on sellainen “kriittinen veroeurojen määrä per asukas”, jolla kunnan menot peittyvät?
Laskelmia voi tehdä monella tarkkuudella, mutta lähdetään keskiarvoista. Kauniaisten toimintamenot ovat nyt noin 56 miljoonaa euroa vuodessa (ilman sote-menoja, jotka lähtivät hyvinvointialueelle). Asukkaita on ~10 300 , joten karkeasti kunta käyttää noin 5 550 € per asukas vuosittain palveluihin (koulu, päivähoito, kadut, kulttuuri, hallinto, jne.). Tämä on se “kustannus” jonka jokaisen asukkaan tulisi ainakin kattaa tuottamillaan tuloilla julkiseen kassaan – muuten kunta on hänen osaltaan tavallaan tukien varassa.
Vuoteen 2022 asti Kauniaisissa tämä onnistui useimmilla asukkailla: 17 % kunnallisverolla riitti, että jo noin 47 000 € vuosituloilla kuntalainen maksoi n. 8 000 € veroa, mikä kattoi hänen keskimääräiset kulunsa. Ja Kauniaisissa monella oli tuon verran tai enemmän tuloja, joten kaupunki pystyi rahoittamaan palvelut ilman velkaa (itse asiassa 2022 tilinpäätös jäi ylijäämäiseksi, kiitos ennätyksellisten verotulojen).
Nyt 2023 jälkeen, kun kunnallisvero on enää 4,7 % , sama logiikka tarkoittaa, että asukkaan pitäisi tienata hurjasti enemmän, jotta hän “maksaisi itsensä takaisin”. Jos yksi asukas aiheuttaa keskimäärin 5 550 € menot, tällä hetkellä Kauniainen saa hänen tuloistaan vain 4,7 % itselleen. Pienellä yhtälöllä saadaan vaadittavaksi vuosituloksi noin 118 000 € (koska 0,047 × 118 000 € ≈ 5 550 €). Eli vasta yli 118 000 euron vuosituloilla kunta saa yhden asukkaan verotuloista riittävästi kattaakseen keskimääräiset kulunsa. Tämä on valtava summa – harva yltää siihen. Käytännössä kunta ei voikaan odottaa jokaisen asukkaan olevan “voittoa” suoraan kunnallisveron kautta. Keskimäärin kauniaislaisten ansiotulot eivät ole tuota luokkaa, joten yhtälö täyttyy vain yhdistelmällä muita tuloja: valtio tukee osittain (tulontasauksella) ja kunnalla on myös kiinteistöverotuloja sekä yhteisöveron jako-osuutta paikkaamassa. Esimerkiksi Kauniainen keräsi 2021 kiinteistö- ja yhteisöveroja yhteensä noin 6 miljoonaa – nämä toivat lisää noin 600 € per asukas rahoitusta , mikä vähän kevensi ansiotulojen tarvetta.
On silti pysäyttävää ajatella, että nykyjärjestelmässä uuden asukkaan pitäisi tienata yli 10 000 € kuussa ollakseen verotuloillaan varmasti kunnan “pääomittaja” eikä nettosaaja. Toki kaikki asukkaat eivät käytä 5 700 € edestä palveluita – monet aikuiset käyvät töissä, eivätkä käytä esimerkiksi koulupalveluja ollenkaan. Toisaalta lapset ja nuoret “kuluttavat” palveluita reilusti yli tuon keskiarvon arvosta (päiväkodit, koulut, harrastukset, terveydenhoito yms.), ja heidän veronmaksunsa on vasta tulevaisuudessa. Kunnan talouden kannalta olennaista onkin ikärakenteen ja tulotason yhteisvaikutus: että tarpeeksi moni on työssäkäyvä suhteessa niihin, jotka vastaavat menopuolen kasvusta (lapset, vanhukset). Kauniaisissa tämä on toiminut perinteisesti hyvin – ja toivon että jatkossakin.
Vaihtoehtoinen kasvukohde – yrittäjät
Yrittäjinä toimivat ihmiset ovat usein aktiivisia talouden toimijoita, joilla voi olla keskimääräistä monipuolisemmat tulonlähteet. Heillä saattaa olla sekä palkkatuloja omasta yrityksestään että yrityksen voittoa, josta maksetaan yhteisöveroa. Lisäksi menestyvät yrittäjät voivat kuulua juuri siihen hyvätuloisten joukkoon, josta Kauniainen hyötyy verotulojen kautta eniten. Siksi kunta, joka haluaa vahvistaa veropohjaansa, saattaa saada enemmän vastinetta euroille houkuttelemalla asukkaikseen yrittäjiä ja yritysten omistajia kuin pyrkimällä vain kasvattamaan asukaslukua yleisesti.
Yrittäjän ja palkansaajan verovaikutus – esimerkkitarina
Kuvitellaan tarinallinen esimerkki, joka havainnollistaa yrittäjän ja palkansaajan eroa kunnan verotulojen näkökulmasta. Meillä on kaksi uutta asukasta, Paula ja Matti, jotka molemmat muuttavat Kauniaisiin. Molempien vuositulot ovat 100 000 euroa, mutta tulon lähde on heillä erilainen.
• Matti on palkansaaja isossa teknologiayrityksessä ja tienaa 100 000 € vuodessa puhtaasti palkkana.
• Paula on yrittäjä, joka pyörittää omaa konsultointifirmaansa. Hänen yrityksensä tekee 100 000 € voittoa, josta Paula maksaa itselleen 60 000 € palkkana ja jättää 40 000 € yrityksen voitoksi. Oletetaan yksinkertaisuuden vuoksi, että yrityksen voitto verotetaan normaalisti yhteisöverokannalla (20 %) ja yritys on rekisteröity Paulan kotikuntaan Kauniaisiin.
Mitä Kauniaisten kaupungin kassaan kilahtaa näiden kahden asukkaan myötä?
• Matti-palkansaaja maksaa tuloistaan kunnallisveroa Kauniaisiin 4,7 % (Kauniaisten nykyinen tuloveroprosentti ). Näin suurella palkalla vähennysten vaikutus on marginaalinen, joten Kauniainen saa Matin tuloista noin 4 700 € vuodessa (100 000 € × 4,7 %).
• Paula-yrittäjä maksaa itselleen nostamastaan 60 000 € palkasta saman 4,7 % kunnallisveroa, eli noin 2 820 €vuodessa kaupungin hyväksi. Lisäksi hänen yrityksensä 40 000 euron voitosta maksetaan yhteisöveroa valtiolle 20 % eli 8 000 €. Yhteisöveron tuotto jaetaan valtion, kuntien ja seurakuntien kesken siten, että kunnille palautuu noin kolmannes verotuotosta. Kauniaisten osuus tästä yhden yrityksen maksamasta yhteisöverosta ei ole tarkka lukema, mutta arvioidaan, että kotikunta Kauniainen saa esimerkiksi ~30 % osuuden yrityksen maksamasta 8 000 eurosta. Tämä tekisi noin 2 400 €kaupungille. Kun lasketaan yhteen Paunan palkastaan maksama kunnallisvero ja hänen firmansa tuottama kunnanosuus yhteisöverosta, saadaan Kauniaisten kannalta verotuloa arviolta noin 5 200 € vuodessa.
Vertailu paljastaa mielenkiintoisen seikan: yrittäjän tuoma verohyöty kunnalle on suurempi kuin pelkän palkansaajan. Paulan tapauksessa Kauniainen saa arviolta useita satoja euroja enemmän verotuloja kuin Matin tapauksessa, vaikka molempien henkilökohtaiset tulot olivat yhtä suuret. Matti toki maksaa enemmän valtionveroja (ja hänen työnantajansa maksaa yhteisöveroa jollekin toiselle kunnalle, jossa firman pääkonttori sijaitsee), mutta nimenomaan Kauniaisten kaupungin kukkarolle Paula on parempi tuotto. Paulan yritystoiminnan kotikunta tuo lisäarvoa siksi, että yhteisövero jää osittain paikallistasolle. Mikäli Paula olisi vain palkkatöissä ja yrityksen voitto (yhteisövero) kirjautuisi toisaalle, Kauniainen menettäisi tuon 2 000–2 500 €:n potin kokonaan.
Tarinamme on yksinkertaistus, mutta se kuvaa trendin: yrittäjä-kuntalainen voi tuoda kaksinkertaisen hyödyn – sekä henkilökohtaisen tuloveron että yritystoiminnan verotulot. Ja jos Paula vielä palkkaisi työntekijöitä firmansa kasvaessa, kertoimet vain paranisivat, sillä jokainen työntekijä olisi uusi veronmaksaja (mahdollisesti Kauniaisissa asuva) ja yrityksen yhteisöverokertymä kasvaisi. Yrittäjien kohdalla yksi plus yksi voikin olla kolme kunnan verotuloissa.
Lopuksi: sopivaa kasvua ja kaavoitusta kaivataan
Kauniainen on ainutlaatuinen kunta taloudeltaan. Korkeat tulot ja matala veroprosentti ovat mahdollistaneet sen, että palvelut voidaan rahoittaa ilman suuria velkoja, ja asukkaille verotus on kevyt. Tämä idylli on osin suunniteltua (kaavoitettu vetämään hyviä veronmaksajia) ja osin historiallista onnea. Nyt ympäristö muuttuu, kun valtio on ottanut isomman roolin verotulojen jaossa. Tässä uudessa tilanteessa Kauniaisten on entistä tärkeämpää pitää huolta vetovoimaisuudestaan varakkaiden, työssäkäyvien ihmisten asuinpaikkana. Samalla täysin paikalleen jämähtäminenkään ei käy – väestöä on uusiuduttava, jotta kouluissa on oppilaita ja työllisiä riittää elättämään myös iäkkäät.
Oma näkemykseni on, että Kauniaisten talouden etu on monipuolisessa mutta harkitussa kaavoituksessa: rakennetetaan hieman lisää asuntoja, jotta uusia veronmaksajia saadaan, mutta tehdään se laatu edellä niin, että kaupunkiin muuttavat viihtyvät ja osallistuvat yhteisön ylläpitoon myös taloudellisesti. Yksi iso tulonsiirto Kauniaisista on vuosittain ollut se 14 miljoonan euron valtionosuusmaksu muille kunnille – toisin sanoen kauniaislaiset ovat auttaneet köyhempiä kuntia. Minusta on reilua odottaa, että myös Kauniainen itse saa nyt tarpeen tullen valtiolta tukea, kun veroprosentin leikkaus söi sen liikkumavaraa. Silti parhaassa tapauksessa Kauniainen voi edelleen pärjätä omin voimin: pitämällä veropohjan vahvana (hyvätuloiset asukkaat), menot kurissa (tehokkaat palvelut) ja kasvun hallittuna (ei hypätä äkkikasvuun joka vaatisi jätti-investointeja).
Lähteet:
- Kauniaisten Kokoomus: Kauniaisten talous. (Tietoa vuoden 2021 talousarviosta: menot n. 80 M€, verotulot ja ansiotulot)
- KaunisGrani (Christoffer Masar kolumni 29.11.2023): Kauniaisten talousnäkymät poikkeuksellisen heikot. (Tietoa sote-uudistuksen vaikutuksista, verotuloista per asukas ja toimintamenoista)
- Kauniaisten kaupungin tilastot ja tiedotteet: väestö, veroprosentit ym. (Kunnallisvero 17 % vuonna 2022 ja 4,36 % vuonna 2023)
- Tilastokeskus: Tulonjako- ja kotitaloustilastot (Kauniaisten asuntokuntien keskitulot maan korkeimmat)
- Wikipedia: Kauniainen (Väestörakenne: työikäisten ja eläkeläisten prosenttiosuudet).